Päätteeksi

Kuntavaalirupeaman päätteeksi pieni pohdinta:

Olen hyvilläni, että lähdin kuntavaaliehdokkaaksi ainakin kahdesta eri syystä. 

Ensinnäkin ehdokkuus on saanut minut pohtimaan kotikulmieni tulevaisuuttaa monesta eri näkkökulmasta. Pohtiessani olen yrittänyt miettiä asioita asettuen eri elämäntilanteissa tai eri ikäryhmässä olevien saappaisiin. Enimmäkseen olen kuitenkin pohtinut asioita lasten(i) näkulmasta. Päätökset, joita teemme nyt, vaikuttavat lasten elämään nyt ja tulevaisuudessa. Minua suoraan sanottuna huolestuttaa. Emmehän halua, että tulevat sukupolvet joutuvat kantamaan vastuun huonoista päätöksistä, joita teemme nyt? Olisi sekä järkevää että tarpeellista, että päätöksiä tekevissä tahoissa olisi edustettuina myös pienten lasten vanhempia, koska heillä on ensikäden tietoa siitä, mitä perheet tarvitsevat. 

Olen myös tyytyväinen siitä, että tiedän nyt, millainen työ vaalikampanjassa on. Vaikka päätin pitää oman kampanjani lähinnä sähköisenä ja siten itseni näköisenä, ovat monet Rovaniemen Vasemmiston jäsenet tehneet paljon töitä kuntavaalien alla. Hatunnosto siis heille. 

Lopuksi toivotan kaikille hyvää huomista äänestyspäivää ja senkin uhalla, että kuulostan kliseiseltä, totean, että on pääasia, että äänestää.

-Anu-

No johan pomppas!

Vähän on pakko avautua tästä Helsingin Sanomien uutisesta. Ainakin omassa niskassani nousivat karvat pystyyn, kun ajattelen, että tunteettomat suuryritykset hankkivat voittonsa lasten kustannuksella. Suunta on huono ja sen soisi kääntyvän.

-Anu-

PS. Tänään kuulin yksinkertaistetun analyysin oikeiston ja vasemmiston eroista: vasemmisto haluaa jakaa kaikille, ja oikeisto haluaa puolestaan enemmän jaettavaa.. 

Rovaniemen tulevaisuudennäkymiä

Koska teen työtä, joka liittyy tulevaisuuden ennakointiin ja siihen liittyvän tiedon keräämiseen sekä analysointiin, ajattelin tänään käyttää ruokatauon Rovaniemen tulevaisuudennäkymien pohtimiseen. Pikaselaus kaupungin sivuilla osoittaa, että tulevaisuuteen varautuminen näkyy Rovaniemellä mm. erilaisten steategioiden ja ohjelmien muodossa. Niitä on hyvä olla.

Konkreettiseen tulokseen pyrkiminen on kuitenkin olennainen osa tulevaisuustyöskentelyä. Muutenhan strategiapaperit ja suunnitelmat ovat pelkkää ajantuhlausta ja sanahelinää. Otetaan esimerkiksi kaupungin ilmasto-ohjelma, jossa esitellään keinoja, joilla kaupunki voi hillita ilmastonmuutosta ja toisaalta tukea esimerkiksi elinkeinojen sopeutumista ilmastonmuutokseen. Lukuhetken jälkeen voimmekin jäädä odottamaan, mitä ovat ne joukkoliikenteen kehittämistoimet, joista puhutaan kaupungin ilmasto-ohjelmassa tai millä KONKREETTISILLA toimenpiteillä kaupunkilaisten kevyen- ja joukkoliikenteen käyttöä voidaan lisätä.

Kevyenliikenteen väylät eivät  parane toivomalla, eikä onnikka kulje laajemmin tai edullisemmin pelkän ajatuksen voimalla.

Enempää ei ehdi, työ kutsuu!

-Anu-

Korkalovaara

Tasapuolisuuden nimissä on kirjoitettava myös Korkalovaarasta. Lisäksi "Korkkis" on tätä nykyä omaa naapurustoani. Kävimme tänään lasten kanssa ulkona, ja kävelytiellä muistui mieleeni asia, jonka luin lehdestä: Korkalovaaran ja Ounasrinteen asukkaat ovat huolissaan asuinalueidensa rapistumisesta. Erityisen huolestuneita oltiin kevyenliikenteenväylien kunnosta. Ja totta tosiaan! Kotimme lähellä kulkeva pyörätie on suorastaan KAAMEA! Reikiä ja tiestä pilkottavia kiviä ja vaurioita ei voi olla huomaamatta. Meillä oli matkarattaat mukana ja ainakin niiden kanssa kulkeminen oli vähintäänkin hankalaa. Vaikea kuvitella kuinka kuoppien ja kivien väistely onnistuu pyörällä. Tuskin kovin hyvin, ainakaan perheen pienimmillä. Vieressä kulkeva pururata on onneksi tasaisempi kuin asfaltti...

Ounasvaara

Kysymys Ounasvaaran rakentamisesta on tullut esille parissakin eri yhteydessä. Ounasvaara on meille Rovaniemeläisille tärkeä, myös minulle; olenhan siellä monet liikuntatunnit pakoillut opettajaa, kun ohjelmassa oli hiihtoa taikka suunnistusta. Henkilökohtaisten syiden lisäksi Ounasvaara on tärkeä, koska sillä on merkittävä rooli Rovaniemen kaupunkikuvassa (sekä fyysisesti, mutta myös ihmisten mielissä). Sen merkitystä ei voi vähätellä myöskään matkailun tai kaupunkilaisten harrastuspaikkojen tarjoajana.

Saako Ounasvaaraalle sitten rakentaa? 

Saa, mutta suinpäin ei voi peruuttamattomia ratkaisuja lähteä tekemään. Matkailua on Ounasvaaralla kehitettävä kestävästi. Kestävää matkailua on ajateltava laajasti, ei pelkästään ekologisesta näkökulmasta, mutta myös taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Periaatteen tasolla ei voida ajatella, että paikallisten ja matkailijoiden tarpeet olisivat jotekin toisensa poissulkevia.

Vihanneskin tajuaa

Lapin ensi- ja turvakoti haastaa muun muassa kunnallisvaaliehdokkaat keskustelemaan keskustelemaan aiheesta "Jokaisella on oikeus saada apua perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan". Se on hieno ja tärkeä kampanja, joka toteutetaan Facebookissa. Tämä on varmasti meidän kaikkien (ei ainoastaan ehdokkaiden) mielestä asia, joka ei  saa jäädä huomiotta tai liian vähälle resurssille. Ainakin minusta se on juuri niin tärkeä.  Vihanneskin sen tajuaa.

Tähän tarvitaan muutosta!

Radiojuontajan vinkkaamana kävin lukemassa tämän huumorin höystämän blogikirjoituksen. Tiettyihin osiin oli helppo samaistua. Pääpiirteissään teksti kertoo siitä, kun kirjoittaja, työssäkäyvä äiti, huokaa helpotuksesta maanantai-aamuna töihin päästessään.

Mutta voi turkanen sentään niitä kommentteja! Niistä koostui kyllä päivän "paras" lukukokemus: "Älä tee lapsia, jos et jaksa hoitaa niitä" ja niin edelleen. Kulttuurissa on jotakin vialla, jos äiti ei saa sanoa olevansa väsynyt tai kyllästynyt, EDES VITSILLÄ! Kuinka sitten väsyneenä sinnittelevä äiti tai isä uskaltaa tunnustaa väsymyksensä ja hakea apua? No ei uskalla! Silloin arkea suoritetaan hampaat irvessä, eikä ainakaan sanota kenellekään, että ollaan väsyneitä.

Tunnustan. Kyllä minäkin nautin siitä hetkestä, kun maanantai-aamuna istun työpöydän ääreen selaamaan aikuisten lähettämiä sähköposteja:) Katson myös olevani tasapainoisempi vanhempi, kun minulla on lasten kanssa touhuilun vastapainoksi myös muuta.

-Anu-

Tämä kirjoitus liittyy läheisesti myös siihen, miksi kannatan oikeutta kunnalliseen päivähoitoon ihan kaikille.

Kuinka onnellinen lapsi kasvatetaan?

Aivan ihastuttava juttu Jari Sinkkoselta, jonka ajatuksia en aina ole allekirjoittanut. Tämä kuitenkin kuulosti ihanan maanläheiseltä. Ihan lapsuudelta:) Lapsi tarvitsee pääasiassa rakkautta, muut asiat ovat enemmän tai vähemmän ekstraa. Harrastuksia on hyvä olla, mutta ei niitäkään liikaa. Ja mikä tärkeintä; lapsen ei aina tarvitse olla kaiken keskipisteenä. Viimeiseen syyllistyn aika usein itsekin. Olisi tärkeää, että perheitä pystyttäisiin tarpeen vaatiessa tukemaan juuri tämän tavallisen arjen löytämisessä ja ylläpitämisessä.

Jopa aikuisen on välillä hankala navigoida arjen sekamelskassa ja loputtomassa viriketulvassa, joten pieni annos "säntäilyä metsässä räkä poskella" voisi auttaa myös meitä!

Mitä järkeä?

Mitä järkeä on siinä, ettei ennaltaehkäisevään perhetyöhön ja avohuoltoon löydy tarpeeksi resursseja, vaikka siihen panostaminen olisi edullisempaa ja hyödyllisempää kaikille osapuolille (asian inhimillisestä puolesta puhumattakaan)?? Näitä asioita voi pohtia esimerkiksi tämän selvityksen sekä Lapinkansassa ilmestyneen jutun pohjalta.

-Anu-

Ps. Vastaus: Eihän tässä ole mitään järkeä!

Välipohdinta

Tähän väliin pieni välipohdinta siitä, onko maailma oikeasti muuttumassa paikaksi, jossa kaikki on avointa ja läpinäkyvää? Tämä "äljähti" mieleeni kahdesta syystä; olin juuri lukenut Mika Mannermaan kirjaa Jokuveli valvoo ja sitten törmäsin tänään uutiseen tytöstä, joka avoimesti kertoo Youtubessa raiskauksestaan. Onko hyvä vai huono, että meillä ei ole enää salaisuuksia?

-Anu-

Kuva-arvoitus

Sajos Inarissa oli mainio taidonnäyte. Tykkään. 

Linjuriautoko maantien ässä?

No ei ainakaan Rovaniemellä, jos kertalipun hintaa on katsominen. Ymmärrän kyllä, että kuukausilipun ostaminen on kertalippuun verrattuna edullista. Hinta on aikuiselta n 52 euroa euroa, kertalipun maksaessa 3,20 euroa. Edestakainen matka kertalipuilla maksaa asiakkaalle siis 6,40 euroa, mikä tarkoittaa puolestaan sitä, että kuukausilippu maksaa itsensä takaisin alle kymmenessä päivässä. Niille, jotka matkustavat seitsemänä päivänä kuussa, uutinen ei ole kovinkaan hyvä.

Kertalipun hinta on sama, kuin monissa pienemmissä kaupungeissa, joten annetaan sen tällä kertaa olla. On kuitenkin kaksi asiaa, joihin soisi tulevan muutosta. Lastenrattaat kulkevat linja-autossa ilmaiseksi, mutta niiden mukana tulevalta aikuiselta (ts. hoitaja) peritään maksu? On kaupunkeja, joissa myös saattaja pääsee kyytiin ilman maksua (ks. esim Turku). Ei kai ole tarkoituskaan, että vaunut laitetaan menemään määränpäähän linja-autolla ja hoitaja juoksee perässä?

Vaihtolipun soisi myös olevan maksuton. Rovaniemellä linja-autoliikenne ei ole kattavimmasta päästä, joten asiakkaan maksaminen siitä, että ei pääse linja-autolla suoraan määränpäähänsä, ei kuulosta oikealta.


-Anu-

Soutaa, huopaa...

Kuntalisällä ei saa leikkiä!

Alkuvuodesta tehdyn tutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa onnellisempia, kuin väestö keskimäärin. Onnea uhkaavat tekijät liittyvät pääasiassa rahaan ja aikaan. Ymmärrän hyvin, mistä on kyse. Lapset ovat minunkin elämäni tärkein asia. Yhteiskunnan haasteet ovat kuitenkin monille nuorille perheille vaativia. Painetta ei tarvitse lisätä taloudellisella epävarmuudella ja rahahuolilla.

Tapa, jolla Rovaniemellä on käsitelty kuntalisää, on näyttäytynyt  ulospäin jokseenkin poukkoilevana ja hatarana. Muiden toimeentuloon liittyviä asioita ei voida tehdä "testimielessä". Tällainen tapa on omiaan lisäämään taloudellisen epävarmuuden tunnetta kotihoidontukea saavissa perheissä.

Olin hiljattain itsekin tovin kotihoidontuen varassa ja kuntalisä oli meille tuikitarpeellinen. Ilman sitä kotiin jääminen olisi ollut mahdotonta tai ainakin hyvin hankalaa. Siksi toivonkin, että kuntalisään tehtäviä muutoksia ei hosuttaisi läpi lyhytnäköisesti. 

-Anu-

Mitä jos?

Kävin Pyhällä kuuntelemassa erittäin mielenkiintoista keskustelua kaivos- ja matkailutoimialojen yhteiselon mahdollisuuksista. Aihe on kinkkinen. Kaivostoiminnan lisääminen luonnonkauniissa Lapissa herättää paljon kysymyksiä, joista päällimmäisenä on Mitä jos?

Mitä jos luonto pilaantuu?

Mitä jos peruuttamatonta vahinkoa pääsee tapahtumaan?

Mitä jos matkailijat eivät hyväksy kaivostoimintaa ja kaikkoavat?

On ymmärrettävää, että ihmiset kantavat huolta elinkeinostaan ja elinympäristöstään. Ympäristö on yksi niistä asioista, joista Lapissa ollaan ylpeitä. Yritän katsoa asiaa mahdollisimman avoimin mielin, ja näen kaivosteollisuudessa myös hyviä puolia, kuten sen tuomat työpaikat ja tulot (siis ainakin yhden hyvän puolen). Voidaan kuitenkin kysyä Mitä sitten?
Mitä sitten, kun kaivos tulee elinkaarensa päähän ja suljetaan?
Mitä sitten, kun kaivos ei enää tarjoa työpaikkoja?

Muun muassa näitä asioita on tullut pohdittua siis tänään. Täysin yksiselitteistä vastausta ei taida olla. Loppujen lopuksi kysymys on vain siitä, mikä vaakakupissa painaa eniten. Ei voida sanoa, etteivätkö kaksi täysin erilaista toimialaa voisi olla samalla alueella rinnakkain, mutta se vaatii vielä paljon keskusteluja. 

-Anu-

Näitä tarvitaan!

Hyviä ideoita siis! Laatikon ulkopuolinen ajattelu kannattaa ja tässä on jälleen hyvä esimerkki siitä:)

-Anu-

Yhteisöllisyyttä etsimässä

Olen aika-ajoin löytänyt itseni pohtimasta tämän päivän yhteisöllisyyttä - tai pikemminkin sen puutetta. Ajatus vaivaa minua ja pitkällisen pohdinnan tuloksena olen onnistunut rajaamaan kolme erityisen tärkeää asiaa, jotka liittyvät yhteisöllisyyteen ja sen tärkeyteen.

1. Ihminen on onnellisempi ollessaan muiden seurassa. Simple as that. (Se, korvaavatko Internetin uusheimot ja yhteisöt "oikeaa" kontaktia, on toinen tarina).
2. Yhteisöön kuuluminen luo turvallisuuden tunnetta.
3. Yhteistyö ja verkostoituminen parantavat onnistumisen mahdollisuuksia sekä yksityis- että työelämässä (tai koulussa).

Yhteisöllisyys on myös yksi Rovaniemen kaupunkistrategian (2012-2015) kärjistä, mutta sen toteuttaminen voi olla haastavaa. Parhaimmillaan yhteisöllisyys näkyy myös sen ulkopuolelle: meillä välitetään muista ja tässä yhteisössä on hyvä olla. Tähän pääsemiseksi tarvitaan kuitenkin muutakin, kuin korulauseita strategioissa. Strategian mukaan päämääränä on tarjota viihtyisä elinympäristö ja hyvät osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet. Osallistumalla ja vaikuttamalla puolestaan varmistetaan, että tavoitteet täyttyvät.

-Anu- (yhteisöistään onnellinen)

Satiiria ja mustaa huumoria?

Onpa hauska ajan ilmiö! Nimittäin se, että kerta toisensa perään olemme saaneet lukea ala-arvoisten, loukkaavien ja uhkaavien tekstien kirjoittajien vetoavan mustaan huumoriin ja satiiriin. Viimeisimpänä Perussuomalaisten Rautiainen.

Katson itsekin olevani hyvän sarkasmin ja satiirin ystävä. Hyvä satiiri on ajattelevaista, valveutunutta ja älykästä, ei pelkkää karkeaa kielenkäyttöä. Musta huumori uppoaa, silloin kun se on hyvää (esimerkiksi brittiläisten herrasmiesten tekemää) eikä yllytä väkivaltaan.

Onkos se nyt tosiaan niin, että sanoa saa mitä tahansa, kunhan lisää perään, että "Houkkina heitin!"

Huumoriopinnot voi paremman puutteessa aloittaa vaikka Wikipediasta.

-Anu- Onnellisesti vasemmalla.

Valistustalosta

Valistustalon kohtalosta keskusteltiin eilen. Koska en itse päässyt paikalle täytynee minun tyytyä avautumaan aiheesta täällä ja kertoa minulle tärkeän asian eli matkailun näkökulmasta, miksi Valistustalon säilyttäminen kannattaa.

Eläväiseen ja mielenkiintoiseen kaupunkikuvaan kuuluvat erilaiset talot; uudet, vanhat, kauniit ja rumat. Siksi onkin ollut surullista katsoa Rovaniemen "vanhojen" talojen purkamista. Rovaniemi on matkailukaupunki ja minun on vaikea uskoa, että matkailija kiinnostuu persoonattomasta, samanlaisia kerrostaloja pullollaan olevasta kaupungin keskustasta. Matkailijalle kaupungin on kerrottava tarinaa, ja Valistustalo on osa tuota tarinaa. Persoonallisuus kiinnostaa, tylsyys ei saa ketään innostumaan. Vaihtelu virkistää, samanlaisuus väsyttää. Tämä pointti tuli varmaan jo selväksi. 

Lopuksi vielä eräs asia, joka tuli mieleeni tuosta purkamisesta. On erittäin mielenkiintoista, että kaupungista puretaan asuintaloja, kun ainakin ulkomaalaiset opiskelijat potevat asuntopulaa.

. 

Näkökulmia hoitotyöhön

Hyviä ajatuksia hoitotyöstä Akavan kunnallisvaaliblogissa. Kannattaa lukea myös kommentit. Itseäni hirvittävät sanat "tehokas" ja "ripeä". Kamalaa, jos resurssien puute ja tehokkuusajattelu johtaa esimerkiksi juuri vanhustenhoidon teollistumiseen, kun kyse on kuitenkin ihmisläheisestä alasta.

Hyvinvointia?

Juttu nuorten hyvinvoinnista oli mielenkiintoinen, varsinkin, kun samana aamuna luin toisenkin jutun, joka kertoi pahoinvoinnista. Vaikka valtaosa nuorista voisi hyvin, on myös niitä joilla menee huonommin. Töihin ajaessa kuuntelin radiosta haastattelua, jossa vuosikymmeniä nuorten kysymyspalstaa Suosikissa pitänyt Eki puheli nuorten masentuneisuudesta. Näissä riittää pohtimista.

-Anu-

Blogini vassokuu

Tästä aloitan blogini, jota käytän minua kiinnostavien ja lähellä sydäntäni olevien asioiden ja ilmiöiden jakamiseen.