Soutaa, huopaa...

Kuntalisällä ei saa leikkiä!

Alkuvuodesta tehdyn tutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa onnellisempia, kuin väestö keskimäärin. Onnea uhkaavat tekijät liittyvät pääasiassa rahaan ja aikaan. Ymmärrän hyvin, mistä on kyse. Lapset ovat minunkin elämäni tärkein asia. Yhteiskunnan haasteet ovat kuitenkin monille nuorille perheille vaativia. Painetta ei tarvitse lisätä taloudellisella epävarmuudella ja rahahuolilla.

Tapa, jolla Rovaniemellä on käsitelty kuntalisää, on näyttäytynyt  ulospäin jokseenkin poukkoilevana ja hatarana. Muiden toimeentuloon liittyviä asioita ei voida tehdä "testimielessä". Tällainen tapa on omiaan lisäämään taloudellisen epävarmuuden tunnetta kotihoidontukea saavissa perheissä.

Olin hiljattain itsekin tovin kotihoidontuen varassa ja kuntalisä oli meille tuikitarpeellinen. Ilman sitä kotiin jääminen olisi ollut mahdotonta tai ainakin hyvin hankalaa. Siksi toivonkin, että kuntalisään tehtäviä muutoksia ei hosuttaisi läpi lyhytnäköisesti. 

-Anu-

Mitä jos?

Kävin Pyhällä kuuntelemassa erittäin mielenkiintoista keskustelua kaivos- ja matkailutoimialojen yhteiselon mahdollisuuksista. Aihe on kinkkinen. Kaivostoiminnan lisääminen luonnonkauniissa Lapissa herättää paljon kysymyksiä, joista päällimmäisenä on Mitä jos?

Mitä jos luonto pilaantuu?

Mitä jos peruuttamatonta vahinkoa pääsee tapahtumaan?

Mitä jos matkailijat eivät hyväksy kaivostoimintaa ja kaikkoavat?

On ymmärrettävää, että ihmiset kantavat huolta elinkeinostaan ja elinympäristöstään. Ympäristö on yksi niistä asioista, joista Lapissa ollaan ylpeitä. Yritän katsoa asiaa mahdollisimman avoimin mielin, ja näen kaivosteollisuudessa myös hyviä puolia, kuten sen tuomat työpaikat ja tulot (siis ainakin yhden hyvän puolen). Voidaan kuitenkin kysyä Mitä sitten?
Mitä sitten, kun kaivos tulee elinkaarensa päähän ja suljetaan?
Mitä sitten, kun kaivos ei enää tarjoa työpaikkoja?

Muun muassa näitä asioita on tullut pohdittua siis tänään. Täysin yksiselitteistä vastausta ei taida olla. Loppujen lopuksi kysymys on vain siitä, mikä vaakakupissa painaa eniten. Ei voida sanoa, etteivätkö kaksi täysin erilaista toimialaa voisi olla samalla alueella rinnakkain, mutta se vaatii vielä paljon keskusteluja. 

-Anu-

Näitä tarvitaan!

Hyviä ideoita siis! Laatikon ulkopuolinen ajattelu kannattaa ja tässä on jälleen hyvä esimerkki siitä:)

-Anu-

Yhteisöllisyyttä etsimässä

Olen aika-ajoin löytänyt itseni pohtimasta tämän päivän yhteisöllisyyttä - tai pikemminkin sen puutetta. Ajatus vaivaa minua ja pitkällisen pohdinnan tuloksena olen onnistunut rajaamaan kolme erityisen tärkeää asiaa, jotka liittyvät yhteisöllisyyteen ja sen tärkeyteen.

1. Ihminen on onnellisempi ollessaan muiden seurassa. Simple as that. (Se, korvaavatko Internetin uusheimot ja yhteisöt "oikeaa" kontaktia, on toinen tarina).
2. Yhteisöön kuuluminen luo turvallisuuden tunnetta.
3. Yhteistyö ja verkostoituminen parantavat onnistumisen mahdollisuuksia sekä yksityis- että työelämässä (tai koulussa).

Yhteisöllisyys on myös yksi Rovaniemen kaupunkistrategian (2012-2015) kärjistä, mutta sen toteuttaminen voi olla haastavaa. Parhaimmillaan yhteisöllisyys näkyy myös sen ulkopuolelle: meillä välitetään muista ja tässä yhteisössä on hyvä olla. Tähän pääsemiseksi tarvitaan kuitenkin muutakin, kuin korulauseita strategioissa. Strategian mukaan päämääränä on tarjota viihtyisä elinympäristö ja hyvät osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet. Osallistumalla ja vaikuttamalla puolestaan varmistetaan, että tavoitteet täyttyvät.

-Anu- (yhteisöistään onnellinen)

Satiiria ja mustaa huumoria?

Onpa hauska ajan ilmiö! Nimittäin se, että kerta toisensa perään olemme saaneet lukea ala-arvoisten, loukkaavien ja uhkaavien tekstien kirjoittajien vetoavan mustaan huumoriin ja satiiriin. Viimeisimpänä Perussuomalaisten Rautiainen.

Katson itsekin olevani hyvän sarkasmin ja satiirin ystävä. Hyvä satiiri on ajattelevaista, valveutunutta ja älykästä, ei pelkkää karkeaa kielenkäyttöä. Musta huumori uppoaa, silloin kun se on hyvää (esimerkiksi brittiläisten herrasmiesten tekemää) eikä yllytä väkivaltaan.

Onkos se nyt tosiaan niin, että sanoa saa mitä tahansa, kunhan lisää perään, että "Houkkina heitin!"

Huumoriopinnot voi paremman puutteessa aloittaa vaikka Wikipediasta.

-Anu- Onnellisesti vasemmalla.

Valistustalosta

Valistustalon kohtalosta keskusteltiin eilen. Koska en itse päässyt paikalle täytynee minun tyytyä avautumaan aiheesta täällä ja kertoa minulle tärkeän asian eli matkailun näkökulmasta, miksi Valistustalon säilyttäminen kannattaa.

Eläväiseen ja mielenkiintoiseen kaupunkikuvaan kuuluvat erilaiset talot; uudet, vanhat, kauniit ja rumat. Siksi onkin ollut surullista katsoa Rovaniemen "vanhojen" talojen purkamista. Rovaniemi on matkailukaupunki ja minun on vaikea uskoa, että matkailija kiinnostuu persoonattomasta, samanlaisia kerrostaloja pullollaan olevasta kaupungin keskustasta. Matkailijalle kaupungin on kerrottava tarinaa, ja Valistustalo on osa tuota tarinaa. Persoonallisuus kiinnostaa, tylsyys ei saa ketään innostumaan. Vaihtelu virkistää, samanlaisuus väsyttää. Tämä pointti tuli varmaan jo selväksi. 

Lopuksi vielä eräs asia, joka tuli mieleeni tuosta purkamisesta. On erittäin mielenkiintoista, että kaupungista puretaan asuintaloja, kun ainakin ulkomaalaiset opiskelijat potevat asuntopulaa.

. 

Näkökulmia hoitotyöhön

Hyviä ajatuksia hoitotyöstä Akavan kunnallisvaaliblogissa. Kannattaa lukea myös kommentit. Itseäni hirvittävät sanat "tehokas" ja "ripeä". Kamalaa, jos resurssien puute ja tehokkuusajattelu johtaa esimerkiksi juuri vanhustenhoidon teollistumiseen, kun kyse on kuitenkin ihmisläheisestä alasta.

Hyvinvointia?

Juttu nuorten hyvinvoinnista oli mielenkiintoinen, varsinkin, kun samana aamuna luin toisenkin jutun, joka kertoi pahoinvoinnista. Vaikka valtaosa nuorista voisi hyvin, on myös niitä joilla menee huonommin. Töihin ajaessa kuuntelin radiosta haastattelua, jossa vuosikymmeniä nuorten kysymyspalstaa Suosikissa pitänyt Eki puheli nuorten masentuneisuudesta. Näissä riittää pohtimista.

-Anu-

Blogini vassokuu

Tästä aloitan blogini, jota käytän minua kiinnostavien ja lähellä sydäntäni olevien asioiden ja ilmiöiden jakamiseen.