Tähän tarvitaan muutosta!

Radiojuontajan vinkkaamana kävin lukemassa tämän huumorin höystämän blogikirjoituksen. Tiettyihin osiin oli helppo samaistua. Pääpiirteissään teksti kertoo siitä, kun kirjoittaja, työssäkäyvä äiti, huokaa helpotuksesta maanantai-aamuna töihin päästessään.

Mutta voi turkanen sentään niitä kommentteja! Niistä koostui kyllä päivän "paras" lukukokemus: "Älä tee lapsia, jos et jaksa hoitaa niitä" ja niin edelleen. Kulttuurissa on jotakin vialla, jos äiti ei saa sanoa olevansa väsynyt tai kyllästynyt, EDES VITSILLÄ! Kuinka sitten väsyneenä sinnittelevä äiti tai isä uskaltaa tunnustaa väsymyksensä ja hakea apua? No ei uskalla! Silloin arkea suoritetaan hampaat irvessä, eikä ainakaan sanota kenellekään, että ollaan väsyneitä.

Tunnustan. Kyllä minäkin nautin siitä hetkestä, kun maanantai-aamuna istun työpöydän ääreen selaamaan aikuisten lähettämiä sähköposteja:) Katson myös olevani tasapainoisempi vanhempi, kun minulla on lasten kanssa touhuilun vastapainoksi myös muuta.

-Anu-

Tämä kirjoitus liittyy läheisesti myös siihen, miksi kannatan oikeutta kunnalliseen päivähoitoon ihan kaikille.

Kuinka onnellinen lapsi kasvatetaan?

Aivan ihastuttava juttu Jari Sinkkoselta, jonka ajatuksia en aina ole allekirjoittanut. Tämä kuitenkin kuulosti ihanan maanläheiseltä. Ihan lapsuudelta:) Lapsi tarvitsee pääasiassa rakkautta, muut asiat ovat enemmän tai vähemmän ekstraa. Harrastuksia on hyvä olla, mutta ei niitäkään liikaa. Ja mikä tärkeintä; lapsen ei aina tarvitse olla kaiken keskipisteenä. Viimeiseen syyllistyn aika usein itsekin. Olisi tärkeää, että perheitä pystyttäisiin tarpeen vaatiessa tukemaan juuri tämän tavallisen arjen löytämisessä ja ylläpitämisessä.

Jopa aikuisen on välillä hankala navigoida arjen sekamelskassa ja loputtomassa viriketulvassa, joten pieni annos "säntäilyä metsässä räkä poskella" voisi auttaa myös meitä!

Mitä järkeä?

Mitä järkeä on siinä, ettei ennaltaehkäisevään perhetyöhön ja avohuoltoon löydy tarpeeksi resursseja, vaikka siihen panostaminen olisi edullisempaa ja hyödyllisempää kaikille osapuolille (asian inhimillisestä puolesta puhumattakaan)?? Näitä asioita voi pohtia esimerkiksi tämän selvityksen sekä Lapinkansassa ilmestyneen jutun pohjalta.

-Anu-

Ps. Vastaus: Eihän tässä ole mitään järkeä!

Soutaa, huopaa...

Kuntalisällä ei saa leikkiä!

Alkuvuodesta tehdyn tutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmat kokevat olevansa onnellisempia, kuin väestö keskimäärin. Onnea uhkaavat tekijät liittyvät pääasiassa rahaan ja aikaan. Ymmärrän hyvin, mistä on kyse. Lapset ovat minunkin elämäni tärkein asia. Yhteiskunnan haasteet ovat kuitenkin monille nuorille perheille vaativia. Painetta ei tarvitse lisätä taloudellisella epävarmuudella ja rahahuolilla.

Tapa, jolla Rovaniemellä on käsitelty kuntalisää, on näyttäytynyt  ulospäin jokseenkin poukkoilevana ja hatarana. Muiden toimeentuloon liittyviä asioita ei voida tehdä "testimielessä". Tällainen tapa on omiaan lisäämään taloudellisen epävarmuuden tunnetta kotihoidontukea saavissa perheissä.

Olin hiljattain itsekin tovin kotihoidontuen varassa ja kuntalisä oli meille tuikitarpeellinen. Ilman sitä kotiin jääminen olisi ollut mahdotonta tai ainakin hyvin hankalaa. Siksi toivonkin, että kuntalisään tehtäviä muutoksia ei hosuttaisi läpi lyhytnäköisesti. 

-Anu-